Lahden Manna-Yhdistys Ry

Ystävyyden Silta Ry

  • Suurenna fontin kokoa
  • Fontin oletuskoko
  • Pienennä fontin kokoa
Etusivu Toiminnanjohtajan mietteitä
Toiminnanjohtajan mietteitä

Toiminnanjohtajan mietteitä

Sähköposti Tulosta PDF

Tässä kuvassa Ahti on juuri saanut onnittelukukkaset ansiokkaasta toiminnasta vähäosaisten auttamiseksi. Veti tottamaar suun korvia myöten "messigille". Kiitos teille kaikille, joka muistitte tätä veteraaniraatajan merkkipäivää.

Mitä pienemmät edellä, sitä isommat perässä! Mietteitä 24.7.2016

Sanonta kuuluu: Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Käänsin tämän ajatuksen tarkoituksella toisinpäin, koska Lahden Manna - Yhdistys oli hiljattain mennyt konkurssiin ja nyt Anttila. Niin, että kaatuu niitä laivojakin merellä. Enään en häpeä, että emme pystyneet pitämään Lahden Manna - Yhdistystä pinnalla.

Lohduttomat oli tunnelmat, kun ilmoitimme avunsaajille, että joudumme lopettamaan. Ihmeellisesti kaikki kuitenkin järjestyi. Saimme jatkettua avustustoimintaa ilman katkosta. Perustimme osittain uudellla "miehityksellä" uuden yhdistyksen, joka toimii samoissa tiloissa missä Lahden Manna - Yhdistyskin. Ilmeisesti porukat noudattivat kehoitustani rukoilla asian puolesta. Porukat rukoili ja Jumala vastasi. Näillä eväillä mennään, niin pitkälle kuin Jumalan tahto on. Vaikka väsymys välillä "käy jo käpälään".

 

Joko lämpenee? Tuleeko pyry pakkasen perästä?

Taisi pakkanen lentää pyllylleen, ainakin toistaiseksi. Illalla - 20, aamulla - 10. Avun tarve kasvaa leudommasta säästä huolimatta. Tuntuu että kotimaan avuntarpeessa olevat jäävät taka-alalle apua jaettaessa.

Oletko koskaaan kokenut nälkää siten, että sinulla ei ole ollut mahdollisuutta saada ruokaa? Minä olen, siksi tiedän mistä puhun. Lapsena olin hoidossa paikassa, jossa ei saanut riittävästi ruokaa. Nälkäiselle ei tule uni helposti vaikka väsyttää. Yölläkin ruoka on mukana unissa, ja ajatuksissa heti herättyä.

Vuodesta 1994, vuoteen 1998 tein avustustyötä pakolaisten keskuudessa ilman mitään taustajärjestöä ja rahoittajaa. Menin Viroon auttamaan perheitä jotka olivat ilman lääke-, ruoka, ja vaatehuoltoa. Heidän päästyään Suomeen, olin kotouttamassa heitä. Perheitä yhdistettiin ja järjestimme leirejä, retkiä, ystäväiltoja, jne.

Vuodesta 1998 aloitin katulasten turvakotien, orpokotien, ym. avuntarvitsijoiden auttamisen Venäjän puolella. Parhaana vuotena meni Venäjälle elintarvikkeita 556.000 kg.

Nyt teen työtä lähialueen avuntarpeessa olevien auttamiseksi. Mistä saamme rahoitusta? Nyt ei kirpputoreillemme tule tavaraa, kaikki isot ja vähän pienemmätkin auttajat keskittyvät auttamaan pakolaisia. Tietysti se on hyvä asia, olemme mekin antaneet tavaraa pakolaisille. Toivon kuitenkin, että kotimaan avuntarpeessa olevatkin muistetaan.

Toivottavasti kevät tuo eloa maisemaan ja liikettä niveliin. Ostajia ja lahjoittajia. Saamme "diesolinee" autoihin, rahaa vuokrien maksuun, sähköön ja muihin välttämättömiin menoihin. Saamme kerättyä ja jaettua elintarvikkeita avuntarpeessa oleville.

Puhuria päin! Kaikki vaatteet päälle, ja loput tuulenpuoleiseen kainaloon!

 

Tuntumassa 16.1.2016

Eipä kummempaa. Pakkasia on pitänyt. Luntakin tuli. Ostajia vähän, lahjoittajia vielä vähemmän. Eilen aamupäivällä kävi yksi "asiakas" kysymässä kelloa, iltapäivä olikin sitten hiljaisempi. Kuoleeko kurki ennenkuin suo sulaa?

Pakkasaamuna Villähteellä 16.1.2016

 

Tunnelmia loppiaisena 6.1.2016

Pakkasta 25 ja risat. Sopivasti vähämyyntisen joulukuun jälkeen. Ihmiset liikkuu vähän ja käy huonosti pyydyksiin. Kun kirpputoreilla ei ole myyntiä, ei tule myöskään rahaa toimintaan. Tänään on vähän huonommin kun eilen, mutta onneksi paremmin kuin huomenna.

Luin lehdestä, että Nastolan Työttömät ovat joutuneet lopettamaan ruokajakelun, ja jopa koko toiminnan. Varojen puute. Sitä tautia on nyt paljon nyt liikkeellä. Eikä varojen puute valitettavasti tapa heti, vaan kiduttaa ja näivettää uhrinsa hitaasti. Meillekin se tauti on tullut, ilmeisesti luontaisetuna, avustustyön kylkiäisenä.

Ei voi ammattiyhdistysliikkeen tapaan pistää "persettä penkkiin" ja vaatia saavuttamattomia etuja saavutetuiksi. Ei minulla ole mitään ammattiyhdistyksisä vastaan, mutta pitäisi olla tolkku siinäkin hommassa. Olen tässä kerjäläisen ammatissa yrittänyt noudattaa vanhaa kultaista ohjetta, "tolkkuhan se pitää olla kerjätessäkin, ettei samana päivänä kahta kertaa pyydä samasta talosta".

Lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Kateus vie kalat vedestä ja marjat metsästä. Siinä kaksi vanhan kansan kultaista totuutta. Saa ottaa ja käyttää vapaasti, tuskinpa kukaan tulee tekijänoikeuksia peräämään. Kannattaisi todella noudattaa monia elämän kovassa koulussa kokeiltuja viisauksia. Mitä laajempi kannatus, sitä parempi tulos.

Varojen puute on tauti joka ei välttämättä tapa heti. Kiduttaa ja näivettää uhrinsa hitaasti. Aina kun avustustyötä tehnyt yhteisö tai henkilö kuolee, jää avuntarpeessa olevia ilman apua. Monet auttajat sinnittelevät vielä ja odottavat että jonkinlainen ihme tapahtuisi. Tulisi lisää lompakoita ja käsiä. Yhteiskunnan apuköydet ovat niin harvassa, että läpi saattaa pudota toimijoita, joiden toiminnan loppuminen jättää satoja, jopa tuhansia avuntarpeessa olevia ilman apua.

Tulipahan kirjoitettua. Saa riittä tällä kertaa.

 

Mietteitä 1.1.2016

Takana rankka vuosi, edessä tuntematon, todennäköisesti vaikea vuosi. Lopetimme viime vuonna 5 myymälää, työntekijämäärä puolittui (40 - 20), lahjoitustavaran tulo väheni n. 90 %. Avustustoiminnan pystyimme pitämään vuoden 2014 tasolla, vaikka tulomme vähenivät.

Nyt kuitenkin on edessä karsiminen. Kuluja on pakko saada alemmaksi, koska tuloja ei pysty lisäämään. Kirpputoreille ei tule myyntiin tavaraa, ja muita tulolähteitä ei juurikaan ole.

Olen tehnyt auttamistyötä n. 21 vuotta "sata lasissa", kahlannut lukemattomien vaikeuksien, jopa mahdottomuuksian läpi Jumalan avulla ja johdatuksessa. Nyt tuntuu, että on aika viimeistellä tämä kyntö ja kylvö. Yli 4 miljoonaa kiloa ruokaa on tämän työn kautta jaettu avuntarpeessa oleville.

Tämä ei ole vielä hyvästijättö, mutta kiitän tässä vaiheessa kaikkia teitä, jotka olette olleet tukemassa ja auttamassa tällä työsaralla. Toivotan teille kaikille Siunausrikasta vuotta 2016.

Mietteitä 23.10.2015

Joka pilviä tähyää, ei korjaa satoa. Katselin mielestäni näyttävän näköisiä elokuisia pilviä ja napsin muutamia kuvia pikkuisella kamerallani. Oli vielä "päätoimipaikan" muutto edessäpäin ja harvinaisen vapaaoloinen ilta.

Sitten alkoi rankka urakka. Piti tyhjentää "huushollit", rakentaa seiniä ja koppeja, ahtaa tuhannen neliön tavarat viiteensataan neliöön. Muutto on viimeistelyä vaille valmis. "Toimintataivaalla" ei vielä muuttovaiheessa ollut uhkaavia pilviä, mutta nyt on.

Vaikka raha onkin vanha keksintö, ei se vieläkään ole jakautunut tasaisesti, tarpeen mukaan. Palkkatukirahat ovat Hämeestä loppuneet ja viimeisistä senteistä ei riitä meidäntyylisille toimijoille apua. Onko nyt toiminta ajettava kokonaan loppuun vuodenvaihteeseen mennessä. Ollakko, vai eikö olla? Onko siinä tuttu pulma? Onneksi kuitenkin on ilmoja piisannut.

 

Mietteitä 16.8.2015

"Pienentyy mun ympär elon piiri," Eino Leinoa lainaten. Vuodenvaihteen palkkatukimuutoksista alkanut alamäki alkaa taittua tasanteeksi. Vielä kuitenkin toimintamme on samanlaisessa sopeutumisvaiheessa kuin koko Suomen talouselämä.

Olemme lopettaneet kolme myymälää ja sopeuttaneet muutenkin toimintaa kiristyneeseen taloustilanteeseen. Olemme suorittaneet viimeaikoina niin paljon esillä olleita rakennemuutoksia. Hollolan myymälän toiminta on muuten saatu vakautettua, mutta jossakin vaiheessa on alkuvuoden kaaoksessa annettu lopettamisilmoitus jäänyt peruuttamatta.

Keskustiellä Nastolassa oleva varasto ja myymälä muuttaa rakennusprojektin jaloista pois. Taloon tulee kuntosali. Vääksyn myymälän pitämistä ilmeisesti jatkamme kesäasukkaiden lähdöstä huolimatta. Haasteita riittää, voimista ja valuutasta ei niinkään ole takeita. Onneksi kuitenkin ilmoja piisaa.

Iltakävelyllä 7.8.2015

Kävelin tontin nurkalla illankuhveessa. Huomasin nurmikolla perhosen, joka pyristeli ja päristeli illan viimeisten auringonsäteiden lämmössä. Pyysin odottamaan sen aikaa kun noudan kameran. Palasin perhosen luokse, kuvasin yläpuolen ja kuinka ollakaan, perhonen käänsi myös alapuolen kuvattavaksi. Kuvasin sitten samalla tontin nurkassa kasvavan kukkapuskan.

Tältä näytän alapuolelta.

 

Tältä yläpuolelta.

 

 

Alivuokralaiset lähtivät hyvästiä sanomatta. Tunnelmia 3.8.2015.

Olen ollut muutaman päivän osa-aikavapaalla. Lähdimme lauantaina metsään katsomaan onko meille jätetty yhtään mustikoita. Alivuokralaiset visertelivät hyvästiä normaaliin tapaan, kun auton tallista ulos ajoin.

Pari tuntia olimme metsässä poimureitten jälkiä käsipoiminnalla paikkomasssa. Saaliina oli kipeät jalat ja selkä, sekä n. 3 litraa mustikoita / poimija, eli yhteensä n. 6 litraa. Ihan hyvin käsinpoimittuna toisten jäljiltä. Koskematonta paikkaa ei sillä haravoinnilla löytynyt.

Kotipihassa ei ollutkaan alivuokralaiset tervehtimässä, kuten tapana oli ollut. Pesässä oli hiljaista, eikä vanhempiakaan näkynyt tuijan oksilla "tirskuttamassa". Pesä oli tyhjä, eikä näkynyt mitään merkkiä väkivallasta. Ilmeisesti päättivät muuttaa isäntäväen poissaollessa. En ollut aikonut heiltä vuokraa tai muuta vastinetta kortteeraamisesta periä, että turhaan sillätavalla salamyhkäisesti lähtivät. Olisi ollut vähintäänkin kohteliasta esitellä poikue ennen häipymistä. En silti kaunaa kanna, että tervetuloa taas sitten kun siltä tuntuu.

 

Uusi alivuokralainen. Tunnelmia 19.7.2015.

Viime vuonna pihassamme kasvavassa tuijassa pesi sepelkyyhky pariskunta. Saattelivat siinä syksyllä matkaan kaksi poikasta.  Liekö tämä pula aika vaikuttanut, vai mistä johtui, että nyt naapurina on varpusparikunta. Kyyhkyset asuivat puussa, varpuset asettuivat asumaan peltikaton alle, kuistin päällä olevan harvan laudoituksen päälle. Siellä käy nyt erinomainen viserrys kun poikaset ovat kuoriutuneet. Varpuspariskunnta ahkeroi ruokahuollon parissa aamuvarhaisesta iltamyöhään

Pelkäsin että peltikaton alla tulee poikasille liian kuuma, vaikka harva laudoitus antaakin ilman vaihtua. Onneksi ei ole ollut kovin kuumaa, ja kohta ilmeisesti pesä tyhjenee.

Eräänä iltana istuin kuistilla miettien kuinka yhdistyksemme selviää laman aiheuttamista vaikeuksista. Vähän matkan päässä olevan tuijan oksalla istui varpunen katsellen minua ja "tiuskutti" ikäänkuin sanoen, jos kerran Jumala pitää huolen minusta, niin miksi ei sitten sinusta ja heistä joita avustatte.

Kun aamlla lähden lehteä postilaatikolta hakemaan, istuu isävarpunen (oletan että kuvassa oleva on isävarpunen) vesirännin reunalla hyvän huomenensa "tiuskuttaen". Tuntee ilmeisesti olonsa turvalliseksi. Harakat ja varikset eivät uskalla ilmeisesti ihan kuistille tulla. Uskon että hyvin tässä vielä käy, varpusille ja meille muillekin.

Puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. Tunnelmia 8.7.2015.

Vuodenvaihteessa työministeriö katsoi aiheelliseksi "tempaista maton alta". Ilman ennakkovaroitusta palkkatukusäädökset muuttuivat oleellisesti. Miltei kaikilta työntekijöiltämme meni oikeus palkkatukeen, koska heidän työsuhteensa oli ollut voimassa vuoden vaihtuessa. Heidän olisi pitänyt olla työttömänä vähintään kolmesataa päivää, kun yritimme tehdä uusia sopimuksia jatkumaan välittömästi.

Kipeimmin muutos koski niitä, jotka olimme työllistäneet viidensadan työttömyyspäivän jälkeen ja he ehtivät olla työssä vain lyhyen ajan. Aikaisemman käytännön mukaan olisimme voineet molempien osapuolien niin halutessa, tehdä uuden sopimuksen alkamaan välittömästi ns. koeajan jälkeen. Nyt he joutuvat olemaan työttömänä vähintään kolmesataa päivää tullakseen jälleen palkkatukikelpoiseksi.

Meille tuo muutos tuli maksamaan n. 30.000 euroa. Kirpputorimyymäöidemme tuotot ovat laman myötä laskeneet dramaattisesti. Yhdistyksemme talous on paljolti kirpputoriemme tuoton varassa ja näinollen markkinavoimien heiteltävänä. Ihmiset eivät osta uutta, joten hyvää käytettyä tavaraa tulee meille aiempaa vähemmän. Perinteisesti kirpputoreilta ostavat ostavat entistä vähemmän.

Olemme lopettaneet tämän vuoden aikana kolme myymälää ja valmistaudumme supistamaan toimintaa vielä lisää. Laitamme "suun säkkiä myöten". Työllistämme ja annamme elintarvikeapua sen mukaan "kun rahkeet riittää". Pitkään työttömänä olleille meidän tarjoama välivaihe on tärkeä apu työelämään paluuta ajatellen. Meillä tehdään ihan oikeasti oikeita töitä, kunkin yksilölliset tarpeet huomioiden. Tämä on kestävyyslaji. Maali ei ole vielä näkyvissä.

 

15.2.2014

Jouduin tässä toimeni puolesta miettimään asioiden priorisointia, eli tärkeysjärjestykseen laittamista, eri henkilöiden suorittamana. Tulin siihen johtopäätökseen, että siitä ei voi tehdä mitään johtopäätöstä, koska siinä on liian paljon henkilöstä riippuvia, muuttuvia tekijöitä. Valitettavan monen elämässä humalatilassa pysytteleminen on asia jota ilman ei kertakaikkiaan voi olla.

Järjestyshän on selvä: Ensin tehdään pakolliset. Eli ne, mitkä on ihan pakko tehdä ja joita tekemättä ei kertakaikkiaan voi olla. Seuraavana tehdään välttämättömät. Eli ne joiden tekemättä jättämisestä koituu kohtuutonta haittaa. Sitten voidaankin jo vapaasti valita tärkeiden ja vähemmän tärkeiden tehtävien suoritusjärjestys. Yhdentekevät asiat jäävät jaksamisen ja ajanriittämisen varaan.

Jokainen joutuu tuon järjestyksen omalta kohdaltaan miettimään. Missä tärkeysjärjestyksessä sinä asiasi hoidat?

8.12.2013

Taas kerran, taisi muuten olla kahdeksas kerta, joulukonsertti on takanapäin. Konsertti oli muuten onnistunut, mutta taloudellisesti ajatellen tuli mieleeni, että saisiko saman tuloksen jos käyttäisi saman ajan ja energian lipas kädessä vilkkaalla liikepaikalla seisten. Varsinainen konsertti on vain se näkyvissä oleva osa, joka vaatii suuren osan näkymätöntä alleen. Vain huippuhan on näkyvissä meressä kelluvasta jäävuorestakin.

Onko konserteista muuta hyötyä toiminnallemme? Onko värkeissä varaa tehdä sellaista mikä ei palvele varsinaista toinintaamme? Näitä asioita joudun usein miettimään kun yritän laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, eli priorisoida, kuten sivistyneet sanovat. Korreloiko, tai täsmääkö se pyrkimystemme kanssa? Onko tarjolla vaihtoehtoja? Näitä miettien matkalle kohti Joulua?

Kaikesta huolimati ja senkin vuoksi: Toivotan teiille kaikille Siunausrikasta Joulua ja vuotta 2014.

 

26.10.2013

Hyvä neuvo? Vaikka sydän verta vuotaa, niin anna naaman nauraa. Juo maitoa ja syö nisua, sillä maito kasvattaa kaunista naamaa ja nisu kasvattaa sisua. Pikku Hannu (kuva yllä) on hyvä esimerkki nisu - maito linjasta.

8.9.2013

Suvi tuli ja meni. Jälkilämpösessä syyskuussa huomaa taas kuinka lyhyt on suomen suvi. Kirpputoririntamalla on casterit ja camperit vitaksella. Selkokielellä sanuttuna tavaraa menisi enemmän kun tulee. Pistetään tuossa pystyyn Eurotori ja Tarvike Puoti Nastolassa ja Orimattilassa. Tarjotaan hyvää tavaraa halvalla, kävelymatkan päässä kotoa, jos sattuu asumaan sopivalla hollilla. Tervetuloa ostoksille vaikka kauempaakin. Saat täyttä vastinetta rahoillesi ja autat samalla avuntarpeessa olevia.

2.12.2012

Jo kohta joutuu taas joulu suloinen? Ensimmäinen Adventtisunnuntai ja Hoosianna. Luin viime viikolla joulunavajaisiin kutsuvaa kirjettä, missä lopussa todettiin: "Sitten tietysti se tärkein asia, joulupukki saapuu"! Pääsikin jo unohtumaan että mikä se joulunseudun tärkein asia on. Riippuu tietysti miltä korkeudelta ja kokemuksella tätä maailmanmenoa katselee.

Jolukonserttikin on onnistuneesti takanapäin. Muuten oli samanlainen tapahtuma kuin viime vuonnakin, paitsi yleisöä oli huomattavasti vähemmän. Viki vuuve vanhempi, mut muute niinku viime vuonnakii.Lumimyrsky niinku viimevuonnakii, Ahti kippee niinku viimevuonnakii, autoje kanssa vaikeuksii niinku viimevuonnakii. Et silviisii.

3.7.2012
Miltähän mahtaa rievusta tuntua, kun siitä on puristettu viimeinenkin pisara. No, se tietysti on rättiväsynyt. Samat sanat, sanoi meikäläinen kun tänään töistä lomalle lähti.

Oli tosi tiukka loppukiri. Avasimme eilen, 12.7. yhdistyksen seitsemännen kirpputorin. Siinä muun ohessa olemme hoidelleet avustusta avuntarpeessa oleville. Saimme mm. 40 lavallista (n. 12000 kg) lastenruokaa, jotka Jabbok ry:n kautta jaetaan Baltian maihin. Hyvin toimivan yhteistyöverkoston kautta olemme hoitaneet isoja eriä leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita.

Mitäkö aion lomalla tehdä? Ensin tietysti lepään. Sitten täytyykin vähän levätä, että jaksaa levätä ennen loman loppumista. Äkkiäkös se kaksi viikkoa sadetta pidellessä hurahtaa meneisyyteen. Että pidelläänpä sadetta. Vaikka taitaa sitä riittää pitelemättäkin.

 

3.6.2012
Onko autuampaa antaa kuin ottaa? Kumpaa kannattaa tavoitella, autuutta vai rikkautta? Voiko olla autuas ja rikas, vai joko autuas tai rikas?

Onko iloa myytävänä, ja jos on, niin paljonko ilokilo maksaa? Miksi on niin paljon avuntarpeessa olevia ja niin vähän auttajia?

Iloista antajaa Jumala rakastaa. Onko antajan aina oltava iloinen, vai saako joskus olla väsynyt ja masentunut? Voiko auttajalla olla vaikeuksia ja murheita?

Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta? "Sataa sataa sarvet kastuu", vastasi, ja kiiruhti eteenpäin.

 

25.5.2012
Tiistaina 15.5.2012 paloi Nastolassa pesula Pyykkimuijan rakennus. Samassa rakennuksessa olevassa asunnossa asuneelta Åkerlundin perheeeltä paloi kaikki tavarat. Vain päällä olleet vaatteet säilyivät. Perheellä ei ollut vakuutuksia, koska pienistä tuloista vakuutusmaksut olisivat vieneet kohtuuttoman siivun.

Sain olla paikalla ensimmäisten joukossa. En tiedä kuinka moni oli minua ennen jo tarjonnut apua ja rohkaisua, mutta palautteesta päätellen rohkaisun sanat ja teot tulivat oikeaan aikaan ja paikkaan.
Yhdistyksemme toiminta on juuri vaikeuksissa olevien auttamista ja rohkaisemista yrittämään eteenpäin vaikeuksista huolimatta.

Nyt perheellä on kalustettu asunto ja muutakin tarpeellista on tullut lahjoituksena. Sunnuntaina 27.5 järjestämme konsertin jossa keräämme vapaaehtoisen rahalahjan perheelle. Toivon ja uskon, että saatavan rahalahjan avulla he saavat hankittua sellaia välttämättömiä tarvikkeita mitä ei muualta ole tullut.

Onneksi on vielä ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan avuntarpeessa olevia. Kiitos teille kaikille, jotka olette tukemassa meidän työtämme vaikeuksiin joutuneiden ihmisten auttmisessa

 

20.5.2012
Usein ihmettelen sitä, kuinka välinpitämättömästi useat voivat suhtautua lähimmäisten hätään. He ovat myötämielisiä auttamiselle niinkauan kun se ei koske heidän rahojaan tai ajankäyttöään. Ahneutta ei välttämättä osata edes hävetä, vaan sillä jopa kerskaillaan.

Halutaan uutta "piperiä, superia ja tuperia". Aina enemmän ja hienompaa. Sille tielle lähtenyt ei saa koskaan tarpeekseen, ellei Jumala vapauta häntä ahneuden siteistä.

Miksi koota aarteita maanpäälle? Ruumispaidassa ei ole taskuja, eikä tuonenvirran yli suoriteta tavaraliikennettä. Kannattaisiko nostaa palkkansa taivaassa, missä katukivetkin ovat kultaa? Tuskin kuitenkaan ketään katukivillä palkitaan, vaan jollakin sellaisella mitä tämä tomuhiukkanen ei edes osaa kuvitella.

Runoilin joskus aiheesta ja Aarno Tiihonen sävelsi sen lauluksi.

Mitä tahdot että sulle tekisin, voimassa on vielä tänäänkin!
Niinkuin annat, sulle annetaan ja niinkuin mittaat, sulle mitataan.
Niinkuin mittaat, sulle mitataan!

Kun synnyin uudesti mä ylhäältä, niin olin kuuleva ja näkevä.
Isämeidän kun mä rukoilin, sain anteeksi, myös itse armahdin.
Sain anteeksi, myös itse armahdin!

Mä kauan kuljin tietä oikeaa, mut osannut en enään armahtaa.
En näyttää tietä eksyneelle en, en nostaa kantaa kuormaa uupuneen.
En nostaa kantaa kuormaa uupuneen.

Mua armahda oi poika Daavidin, niin että kuulisin ja näkisin,
ja Isämeidän kun mä rukoilen, myös toisille suon anteeks rikoksen.
Myös toisille suon anteeks rikoksen!

Tässä taas kaikki tällä kertaa. Lykkyä pyttyyn ja puhuria purjeisiin!

Viimeksi päivitetty 22.06.2018 15:32